sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Miten minusta tuli minä


Eilen moni teistä nuorista juhli valmistumista ammattiin. Opinnot on saatu suoritettua ja yksi tavoite saavutettu. Työpaikan saaminen ei kaikilla aloilla ole kuitenkaan itsestään selvyys. Olette kasvaneet aikuisiksi aikana, jolloin työpaikkoja on siirrettty Suomesta halvemman työvoiman maihin, tehtaita suljettu, automatisointi lisääntynyt, vanhoja ammatteja on kadonnut ja koneet ovat korvanneet ihmisen. Elinaikananne on myös syntynyt paljon uusia ammatteja. Teidän nuorten etuna on monipuolinen osaaminen, kansainvälistyminen ja sopeutuminen muuttuviin tilanteisiin. Enää ette varmaan oletakaan, että yksi ammattiosaaminen riittäisi koko loppuelämäksi, kuten vanhempienne nuoruudessa. Lähtö ulkomaille työtilaisuuksien perässä on matalampi kynnys kuin vaikkapa 20-30 vuotta sitten. Jokainen vastaanotettu työtilaisuus saattaa olla ensimmäinen askel kohti unelmien työpaikkaa.

Kirjoittamisen opintojeni edellinen oppimisjakso päättyi elämänkerralliseen esseeseen, jonka otsikkona oli Miten minusta tuli kirjoittaja? Enhän minä sitä koskaan suunnitellut, vaikka aina olenkin kirjoitellut tarinoita, päiväkirjoja ja lehtijuttuja. Kuka oikeastaan on kirjoittaja? Kirjailija en tietenkään ole, koska en ole julkaissut vielä toistaiseksi yhtään kirjaa. Miksi kutsuisin itseäni kirjoittajaksi, enhän olennaisesti eroa useimmista ihmisistä, jotka kirjoittavat? Suurin osa ihmisistähän kirjoittaa, tekstiviestejä, sähköpostiviestejä, kauppalappuja, opintojen koevastauksia, muistiinpanoja. Aika moni kirjoittaa nykyään myös blogeja ja facebook-päivityksiä. Määritteleekö kirjoittamisen määrä, tyyli, laatu vai sisältö sen ketä voidaan kutsua kirjoittajaksi?

Voisin myös pohtia miten minusta tuli puutarhuri? Muutettuamme Helsingistä maalle, tuli neilikkapuutarhasta ompelijaksi opiskelleen äitimme työpaikka yli 20 vuodeksi. Sitä hän ei varmastikaan ollut suunnitellut nuorena tyttönä maalta kaupunkiin muuttaessaan. Olin itsekin kesätöissä samaisessa neilikkapuutarhassa, samoin kuin sisarenikin. Työpaikka oli sopivan lähellä kotiamme. Mutta me kaikki sisarukset suuntauduimme aivan eri aloille. Äitini työ ja joka keväiset siemenluettelot tosin innoittivat minua teini-iässä tekemään puutarhasuunnitelmia kuvitteellisille asiakkaille. Maisema-arkkitehtuurin opintoja ei Suomessa tuohon aikaa ollut vielä mahdollista opiskella, joten se siitä kiinnostuksesta silloin. Oliko tämä nuoruuden unelma kypsynyt jossain alitajunnassa kun aloitin puutarhurin opinnot kuusi vuotta sitten vakituisen työpaikan menetettyäni?



Entä miten ihmeessä minusta tuli kahvilaemäntä? Siitä kyllä usein haaveilin, mutta en erityisemmin koskaan suunnitellut. Työttömäksi jäätyäni olen kuitenkin monien sattumien summana jo kolmatta kesää ihanan, pikkuisen kesäkahvilan kahvilavastaavana. Ehkäpä vielä jonain päivänä minulla on ihan oma kahvila-puutarhapuoti.
Kuinka paljon sattumalla onkaan osuutta siihen, minkälaisiin ammatteihin me päädymme? Olisiko parempi heittäytyä heti vain elämän vietäväksi ja tarttua eteen tuleviin tilaisuuksiin vai suunnitella koko uraputki jo 15-vuotiaana valmiiksi. Suosittelen kultaista keskitietä, suosittelen tekemään elämän varalle suunnitelmia, tavoittelemaan unelmia ja sitten tarvittaessa, sattuman puuttuessa peliin, olemaan valmis hyppäämään rohkeasti sivuraiteille.


Jos todella uskomme unelmiimme, teemme myös valintoja, jotka vievät meitä koko ajan lähemmäs unelmien muuttumista todellisuudeksi. Jonain päivänä havahdut, katsot elämääsi ja toteat: ’hei, tästähän minä aikoinaan haaveilin ja nyt se on totta’.
Elämä, jota tällä hetkellä elät, on tulosta niistä valinnoista,
joita sinä olet tehnyt.


 

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Voimaa Unelmista


Muutaman viime viikon aikana olen saanut tilaisuuden kertoa Unelmien projektisuunnitelmasta jonkin aikaa työttömänä olleille työnhakijoille. Unelmien toteuttamisesta on haasteellista puhua ihmisille, jotka ovat joutuneet luopumaan työstään ja aktiivisesta hakemisesta huolimatta eivät ole löytäneet vielä uutta. Itsestänikin, viiden vuoden työttömyyden jälkeen, tuntuu toisinaan, että ne unelmat, joita olin aiemmin tavoitellut, ovat nyt taloudellisista syistä entistä kauempana.


Emme voi kuitenkaan tietää olisivatko unelmamme toteutuneet vaikka elämäntilanteemme työn suhteen ei olisi muuttunut. Eli työttömyyttä ei kannata syyttää unelmien romahtamisesta. Ja vaikka ne olisivatkin toteutuneet, emme voi tietää olisimmeko silti olleet tyytyväisiä vai olisimmeko tuon unelman saavutettuamme siitä jo tähän mennessä luopuneet.

Olosuhteet ja elämäntilanteet muuttuvat jatkuvasti. Mikään ei ole pysyvää. Tämä on se asia miksi minä en ole luopunut uskomasta unelmieni toteutumiseen.
Unelmilla nyt vaan on sellainen ominaisuus, että ne muuttavat muotoaan ajan kuluessa. Elämä tuo kokemuksia ja asioiden tärkeysjärjestys muuttuu. Siksi sen oman Todellisen Unelman tunnistaminen onkin usein vaikeaa. Kenen unelmaa tavoittelemme? Toteutammeko äitimme, isämme tai aviopuolison unelmaa?

Teemme huomaamattamme valintoja ajattelematta sen enempää, onko tämä sitä mitä minä haluan? On aika helppoa vain antaa muiden päättää tai jäädä paikalleen. Mutta sepä ei tuokaan välttämättä onnellisuutta. Eräänä päivänä havahdumme huomaamaan, että eihän tämä ole sitä elämää mitä minä haluan elää. Usein havahtuminen tapahtuu siinä 40-45 vuoden iässä. Joku lähtee sitten opiskelemaan ihan uutta alaa, pariskunta eroaa, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Nainen saattaa huomata, että nyt on viimeinen tilaisuus hankkia lapsi. Myydään koko haalittu omaisuus ja muutetaan maalle tai ulkomaille kevein repuin. Jos vähän mietit, niin jos ei sinulla itselläsi, niin varmasti tuttavapiirissäsi on tällaisia ratkaisuja tehneitä ihmisiä. Mistä he ovat saaneet voimaa ja rohkeutta? Kannattaa kysyä.
Pysähdy - katso - varmista

Jos nelikymppisenä jääkin työttömäksi, on se loistava ikä aloittaa oman unelman toteuttaminen. Jos jää työttömäksi yli viisikymppisenä, ei ole vielä silloinkaan myöhäistä vaihtaa alaa opiskelemalla tai vaikka perustaa oma yritys. Jos on vielä kuusikymppisenä työtön – se onkin jo haasteellisempaa ja silloin tarvitaan aika paljon enemmän mielikuvitusta ja rohkeutta ja ennen kaikkea kontakteja. Mutta niitähän on siinä iässä jo kertynytkin monesta eri yhteydestä, samoin kuin on kertynyt paljon erilaisia taitoja ja osaamista.

Käynnistä unelmaprojekti kirjoittamalla lista:
Kun unelman tai minkä tahansa epämääräisen asian kirjoittaa paperille se saa konkreettisen, selkeän muodon. Kymmenen toteutumista odottavaa unelmaanne tulee varmasti nopeasti mieleen. Tarkoitus on kuitenkin kirjoittaa asioita, jotka koskettavat sinua itseäsi. Nyt ei toivota ilmastonmuutoksen loppumista tai Trumpin potkuja, vaan asioita, jotka sinä itse haluat toteuttaa.
Olipa kyse sitten vaikka maailmaympärysmatka, uusi taito, kissan hankkiminen, uusia ystäviä, enemmän omaa aikaa, materiaalista tai immateriaalista.
Unelmoi rohkeasti, kirjoita turhia miettimättä, isosti tai pienesti!