keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Unelmien visualisointia



Määräaikaisen työsuhteeni päätyttyä olen etsinyt päiviini uutta rytmiä ja mielekästä sisältöä avoimien työpaikkojen selailun ja työhakemusten lähettämisen lisäksi. Viikonpäivien nimillä ei ole enää merkitystä, on vain pilatespäivä, espanjankurssipäivä, kuntosalipäivä, kirjastopäivä ja niiden välissä siivouspäivä, kulttuuritapahtumapäivä ja ystäväntapaamispäivä satunnaisessa järjestyksessä. Päivät rakentuvat teemapäivien ympärille aamu-uutisista aamiaisen aikana, ulkoilusta, kaupassa käynnistä, ruoanlaitosta, iltapäivänokosista. Vähintään neljänä päivänä viikossa kirjoitan joko opiskelutehtäviä tai ikuisia kirjaluonnoksiani.

Kirjoittamisen opintojen ansiosta päiväni täyttyvät esseiden, draamatekstien ja analyysien kirjoittamisesta. Luen kirjailijoiden päivärutiineista ja kuvittelen itseni oikeaksi kirjailijaksi asettuessani määrätietoisesti tietokoneeni ääreen siirtämään ajatukseni tiedostoihin. Unelmien visualisoiminen on yksi keino tavoitteiden eteenpäin viemiseksi. Kurssitoverini mainitsi esseessään tulevaisuudentutkijoista, joiden työnä on ennustaa miten tiede ja maailma kehittyy. Siitä syntyy mielenkiintoinen ajatus: kehittyykö maailma tietynlaiseksi koska niin ennakoidaan tapahtuvan? Odotukset nostetaan esille jolloin ne piirtävät kuvan ihmismieliin, joka taas johtaa ennustusten mukaiseen käyttäytymiseen vai olisiko kehitys samanlainen ilman ennustuksiakin. Jos visualisoin itseni kirjailijaksi, onko toteutumismahdollisuudet siis suuremmat?



Omasta kokemuksestani olen todennut että kun haluan jotain oikein kovasti keskitän ajatukseni siihen niin, että alitajuntani alkaa tehdä työtä puolestani. Tapaan ihmisiä ja kuulen tavoitteeseeni liittyviä asioita yhtäkkiä joka puolella. Tavoitteet eivät aina toteudu sillä aikataululla kuin toivoisin, mutta usein tilalle tulee jotain muuta antoisaa jonka ansiosta jaksan odottaa sen suuren unelman toteutumista.
Visualisointi vaatii keskittymistä ja mielen rauhoittamista. Mielen hiljentäminen on taito, jota voimme opetella. Meditaatio, ajatusten rauhoittaminen ei ole sen kummallisempaa kuin mitä teemme vaistomaisesti opetellessamme uusia taitoja ja tietoja. Keskitämme silloin ajatukset yhteen asiaan ja suljemme ympärillä olevat häiriötekijät ulkopuolellemme. Kun opettelit ajamaan polkupyörällä tai autolla, keskityit siihen täysillä. Kun istut luennolla, opiskelet uutta kieltä, opettelet uuden tietokoneohjelman käyttöä tai uppoudut työtehtäviisi, ovat tulokset parempia, kun et samalla mieti kauppalistaa, illan televisio-ohjelmia tai muita asioita, jotka eivät vaadi huomiota juuri sillä hetkellä.


Tämän syksyn näkyvin saavutus on ollut ulkovarastoni siivoaminen. Olen käynyt läpi jokaisen laatikon, pukupussin ja matkalaukun jotka sinne on varastoitu, osa edellisen muuton jälkeen edelleen avaamattomana. Kannan tavaraa roskiin, kierrätyskeskukseen, nuorisopajan askartelunurkkaukseen, lahjoitan kirjoja ja lehtiä ystäville ja vihdoin varastossa on tilaa terassin kesäkalusteille.
Vierastan nykyisin niin pinnalla oleva kon-maritusta, pitääkö siivoamisestakin tehdä trendi ennen kuin ymmärretään pitää koti siistinä ja järjestyksessä? Minulle tämän jo opetti äitini lapsuuden kodissamme. Turhat tavarat ja kodin epäjärjestys imevät energiaasi. Ehkä viihdyt paremmin tavarapaljouden keskellä kuin sisustuslehtien pelkistetyissä, persoonattomissa kodeissa, alitajuntasi kokee kuitenkin kummassakin tapauksessa epäjärjestyksen stressaavana. Se skannaa kaappeja ja laatikoita etsien kateissa olevaa rannekorua tai sitä puutarhalehteä, jonka varta vasten säästit hyvään talteen kevään istutuksia varten. Kuinka paljon aikaa kuluukaan, kun etsit päälle pantavaa kuluneiden, liian pienien, auttamattomasti vanhanaikaisten vaatteiden joukosta.
Jos kuitenkin koet epäjärjestyksen osaksi itseäsi ja tunnet että vain sellaisessa ympäristössä voit viihtyä, hyvä niin. Voit siis istahtaa lattialla lojuvien sukkien keskelle, asetella kynttilän viime viikon postien, vanhojen paristojen, lasten valokuvien ja pölyisten kuivakukkien keskelle ja hiljentyä meditoimaan. Pääasia että teet asiat omalla tavallasi ja tunnistat miten asiat sinun kohdallasi vievät lähemmäs tavoitettasi

Omista rutiineista on kuitenkin välillä hyvä poiketa ja kokeilla avoimin mielin jotain uutta, vain sillä tavalla opit tuntemaan itseäsi paremmin.

Harjoituksena rauhallisen, sisäisen tilan luominen.
 Aloita ulkoisten häiriötekijöiden suursiivouksella. Tarkastele kotisi energiaa kiinnittämällä huomiota asioihin, jotka aiheuttavat sinulle ärtymystä. Siivoa nurkistasi turhat tavarat, jotka joutavat kierrätykseen tai kaatopaikalle. Kerää lipastojen ja tasojen päältä pois kaikki vääriin paikkoihin unohtuneet pikkutavarat, vaihda palaneet lamput uusiin. Käy ensin yhden kohteen kimppuun; aloita vaikka eteisen kenkätelineestä siirtämällä varastoon tai komeroon väärän vuodenajan jalkineet. Heitä pois linttaan astutut, loppuun tallatut kengät ja lahjoita eteenpäin ne, jotka kaupassa näyttivät upeilta, mutta joissa jalkasi eivät viihtyneet kuin yhden kerran.
Kun olet raivannut yhden paikan, katso työsi tulosta ja kuuntele millaisia tuntemuksia näky sinussa herättää. Jos tuntuu hyvältä, jatka seuraavaan kohteeseen.
 

torstai 21. syyskuuta 2017

Uusia alkuja



Kesä on taas ohi ja saamme nauttia lämpimistä syyspäivistä joita tarvitaan että omenatkin, jotka tänä kesänä jäivät vaille kaipaamansa lämpöä, ehtisivät vielä kypsymään. Valmistaudun paikkakuntani perinteisiin Omenakarnevaaleihin paistamalla omenapiirakoita ja tekemällä hilloja markkinavierailijoille. Tallennan kesän ja syksyn maut piirakkataikinan ja lasipurkkien sisään eräänlaisena siirtymäriittinä.
Syksy synnyttää uutta energiaa aktiivisten liikuntaharrastusten ja kansalaisopiston iltaopiskelujen aloittamiseksi aivan kuin varautuisimme pimeneviin iltoihin varmistamalla, että meillä on varmasti tekemistä koko pitkän talven ajaksi. Kesällä on ikään kuin sisäänrakennettu lupa olla tekemättä mitään, lötkötellä riippumatossa, ottaa rennosti, käydä katsomassa aivot-narikkaan-kesäteattereita, kierrellä kesätapahtumissa, syödä jäätelöä ja grillimakkaraa - ja sitten tulee ryhtisyksy kun on aika olla taas mallikelpoinen, aktiivinen, terveydestään huolehtiva kansalainen.


Minunkin syksyni täyttyy aktiivisesta liikunnasta, terveellisestä ruoasta, espanjan kurssista ja kulttuuritapahtumista. Uusi rytmi päivärytmi muotoutuu kun jälleen yksi määräaikainen työni päättyi. Aiemmin epävarmuus, pettymys ja pelko tulevasta on aina hiipinyt mieleen viimeisen työpäivän lähestyessä, nyt tunsin helpotusta ja hämmentävää vapautunutta iloa. Tunne syntyi toisaalta sen vuoksi että työ oli ollut stressaavaa, epäorganisoitua eikä toiminta suuntautunut kehitystoimiin vaan pääasiassa ’tulipalojen sammutteluun’. Oma tarpeeni asioiden parantamiseksi ja kehittämiseksi oli kuin häkkiin suljettu lintu. Toisaalta olin odottanut syksyä ja kirjoittamisen opintojen alkamista malttamattomana. Kun olen koko elämäni kirjoittanut lähinnä vain itselleni, muutamia lehtijuttuja lukuun ottamatta, tunnen vihdoin olevani yhden unelmani alussa; saisin kirjoittaa sydämeni kyllyydestä, saisin siihen opastusta ja oppisin myös ottamaan vastaan ja antamaan palautetta. Opintoihin liittyvän kirjoittamisen ohella tulemme tapaamaan edelleen näissä yhteisissä hetkissä tämän blogin äärellä. Haluan myös kuulla millainen on sinun syksysi.

Viime viikolla syntyi veljenpojalleni toinen lapsi, pieni tytön tylleröinen. Uuden elämän alku on aina ihmeellinen. Kun katsoin noita pikkiriikkisiä sormia ja suloista nykerönenää en voinut olla toivomatta että me isot ihmiset viisastuisimme, ymmärtäisimme pitää huolta tästä maapallosta ja toisistamme niin että voisimme jättää jälkeemme turvallisen maailman pienten ihmisten unelmien toteuttamista varten.
Uusi elämä, uudet alut, auttavat meitä katsomaan asioita uudesta näkövinkkelistä. Keskustelut uusien tuttavien kanssa synnyttävät uusia ideoita ja nostavat pintaan ajatuksia ja unelmia jotka arkirutiinit tai pienet vastoinkäymiset olivat peittäneet alleen. Irtaudu rutiineista, kulje töihin tai kauppaan uutta reittiä, anna aivoille happea syksyn raikkaassa metsässä, päästä irti ja ota vastaan uudet ideat.




Harjoitus: Valitse jokin kaupungin katu, jota olet kulkenut usein ennenkin. Kulje neljän tai viiden kadunvälin matka keskittyen näkemään mahdollisimman paljon. Kun pääset perille, kirjoita ylös havaintosi. Huomasitko jotain aivan uutta? Kiinnititkö huomiota vastaan tuleviin ihmisiin vai keskityitkö näyteikkunoihin?
Kun nostat katseesi ylemmäs, saatat huomata vanhojen rakennusten upeat julkisivut ensimmäistä kertaa.
Tämä eräänlainen kävelymeditaatio on mukava tehdä myös kaveriporukan kanssa yhdessä ja vertailla jälkeenpäin havaintoja keskenään.
Kokeile kävelyä myös luonnossa. Ole läsnä. Kuuntele luonnon ääniä, haistele tuoksuja, tunne maaperän vaihtelut jalkojesi alla.