torstai 21. syyskuuta 2017

Uusia alkuja



Kesä on taas ohi ja saamme nauttia lämpimistä syyspäivistä joita tarvitaan että omenatkin, jotka tänä kesänä jäivät vaille kaipaamansa lämpöä, ehtisivät vielä kypsymään. Valmistaudun paikkakuntani perinteisiin Omenakarnevaaleihin paistamalla omenapiirakoita ja tekemällä hilloja markkinavierailijoille. Tallennan kesän ja syksyn maut piirakkataikinan ja lasipurkkien sisään eräänlaisena siirtymäriittinä.
Syksy synnyttää uutta energiaa aktiivisten liikuntaharrastusten ja kansalaisopiston iltaopiskelujen aloittamiseksi aivan kuin varautuisimme pimeneviin iltoihin varmistamalla, että meillä on varmasti tekemistä koko pitkän talven ajaksi. Kesällä on ikään kuin sisäänrakennettu lupa olla tekemättä mitään, lötkötellä riippumatossa, ottaa rennosti, käydä katsomassa aivot-narikkaan-kesäteattereita, kierrellä kesätapahtumissa, syödä jäätelöä ja grillimakkaraa - ja sitten tulee ryhtisyksy kun on aika olla taas mallikelpoinen, aktiivinen, terveydestään huolehtiva kansalainen.


Minunkin syksyni täyttyy aktiivisesta liikunnasta, terveellisestä ruoasta, espanjan kurssista ja kulttuuritapahtumista. Uusi rytmi päivärytmi muotoutuu kun jälleen yksi määräaikainen työni päättyi. Aiemmin epävarmuus, pettymys ja pelko tulevasta on aina hiipinyt mieleen viimeisen työpäivän lähestyessä, nyt tunsin helpotusta ja hämmentävää vapautunutta iloa. Tunne syntyi toisaalta sen vuoksi että työ oli ollut stressaavaa, epäorganisoitua eikä toiminta suuntautunut kehitystoimiin vaan pääasiassa ’tulipalojen sammutteluun’. Oma tarpeeni asioiden parantamiseksi ja kehittämiseksi oli kuin häkkiin suljettu lintu. Toisaalta olin odottanut syksyä ja kirjoittamisen opintojen alkamista malttamattomana. Kun olen koko elämäni kirjoittanut lähinnä vain itselleni, muutamia lehtijuttuja lukuun ottamatta, tunnen vihdoin olevani yhden unelmani alussa; saisin kirjoittaa sydämeni kyllyydestä, saisin siihen opastusta ja oppisin myös ottamaan vastaan ja antamaan palautetta. Opintoihin liittyvän kirjoittamisen ohella tulemme tapaamaan edelleen näissä yhteisissä hetkissä tämän blogin äärellä. Haluan myös kuulla millainen on sinun syksysi.

Viime viikolla syntyi veljenpojalleni toinen lapsi, pieni tytön tylleröinen. Uuden elämän alku on aina ihmeellinen. Kun katsoin noita pikkiriikkisiä sormia ja suloista nykerönenää en voinut olla toivomatta että me isot ihmiset viisastuisimme, ymmärtäisimme pitää huolta tästä maapallosta ja toisistamme niin että voisimme jättää jälkeemme turvallisen maailman pienten ihmisten unelmien toteuttamista varten.
Uusi elämä, uudet alut, auttavat meitä katsomaan asioita uudesta näkövinkkelistä. Keskustelut uusien tuttavien kanssa synnyttävät uusia ideoita ja nostavat pintaan ajatuksia ja unelmia jotka arkirutiinit tai pienet vastoinkäymiset olivat peittäneet alleen. Irtaudu rutiineista, kulje töihin tai kauppaan uutta reittiä, anna aivoille happea syksyn raikkaassa metsässä, päästä irti ja ota vastaan uudet ideat.




Harjoitus: Valitse jokin kaupungin katu, jota olet kulkenut usein ennenkin. Kulje neljän tai viiden kadunvälin matka keskittyen näkemään mahdollisimman paljon. Kun pääset perille, kirjoita ylös havaintosi. Huomasitko jotain aivan uutta? Kiinnititkö huomiota vastaan tuleviin ihmisiin vai keskityitkö näyteikkunoihin?
Kun nostat katseesi ylemmäs, saatat huomata vanhojen rakennusten upeat julkisivut ensimmäistä kertaa.
Tämä eräänlainen kävelymeditaatio on mukava tehdä myös kaveriporukan kanssa yhdessä ja vertailla jälkeenpäin havaintoja keskenään.
Kokeile kävelyä myös luonnossa. Ole läsnä. Kuuntele luonnon ääniä, haistele tuoksuja, tunne maaperän vaihtelut jalkojesi alla.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Tuhkimotarinoita

En varmaan koskaan kyllästy kirjoittamaan rakkaudesta, unelmoimaan romanttisesta kohtaamisesta vielä tuntemattoman ihmisen kanssa, siitä hetkestä kun kaikki unelmat ovat vielä toteutumista vailla, on vain mahdollisuuksia, uteliaisuutta ja heittäytymistä hetkeen. Tein netissä leikkimielisen testin, jossa selviteltiin mikä satuhahmo vastausten perusteella olisin. Vastaukseksi sain Tuhkimo ja perusteluina: ’ Olet oikeudentajuinen ihminen, jolle on tärkeää löytää joku, jota rakastaa. Olet romantikko ja hurmaat läheisesi niin ulkoisella kuin sisäisellä kauneudellasi. Et tahdo pahaa edes niille, jotka kohtelevat sinua huonosti vaan toivot, että hekin jokin kaunis päivä oivaltaisivat, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki vain olisivat hyviä ja lempeitä toisilleen.’ No, sisäisestä ja ulkoisesta kauneudesta en osaa sanoa, mutta sitä prinssiä tämä ’Tuhkimo’ etsii edelleen ja iloitsee sillä aikaa ympärillään olevien ihmisten löytämästä onnesta ja rakkaudesta. 

Sain olla viikonloppuna mukana sukulaispojan häissä, joissa huolella suunniteltu, kaunis ja tyylikäs juhla ei peittänyt alleen todellista rakkauden säteilyä. Ystävien ja sukulaisten puheet tuoreelle avioparille todistivat samaa yhteenkuuluvuutta, toisilleen sopivuutta, ystävällisyyden ja välittämisen läsnäoloa, jonka he olivat sekä morsiamessa että sulhasessa oppineet tuntemaan. Se tunne että juhlassa jokainen sai olla oma itsensä, ei tarvinnut teeskennellä tai esittää, oli merkki aidosta halusta jakaa tuo päivä läheisten kesken. Hääjuhlat ovat kaukana arjesta, ja vaikka hienossa mekossa tai kuumassa pikkutakissa juhlaruokaa syödessä tulikin hieman epätodellinen tunne, niin juuri näiden huolella suunniteltujen sadunomaisten hetkien ansiosta arki likaisine tiskeineen ja sohvan alla piilottelevine pölypalloineen tuntuu helpommalta kohdata. Samasta syystä lähdemme ulkomaanmatkoille, vietämme aikaa mökillä, käymme elokuvissa, luemme kirjoja, poikkeamme hierojalle tai kylpylään, tai vietämme vaikka päivän turistina naapurikaupungissa. Irtaudumme hetkeksi arjen rutiineista ja velvollisuuksista.
Zeniläinen ajatelma ja lainaus Leonard Cohenin laulusta sulhasen isän hääpuheessa “There is a crack, a crack in everything, that's how the light gets in", kiteyttää sen että ilman arkea emme erottaisi niitä elämän juhlahetkiä. "Täydellisyyttä ei ole, sillä muuten ei olisi enää mitään tavoiteltavaa."

Me tytöt rakastimme pieninä prinsessasatuja, joissa komea prinssi tuli valkoisella ratsullaan ja sen myötä onni elämän loppuun asti. Ja prinssin mukana tuli kodiksi upea linna kokkeineen ja siivoojineen. Prinsessan tehtävänä oli synnyttää perillisiä, säilyä kauniina ja olla onnellinen.
Onko pojille tarjottu satujen kautta ajatusmallia näin helposta elämästä? Saduissa pojat ovat supersankareita, jotka ovat valmiita pelastamaan paitsi neidon hädästä, tappamaan lohikäärmeitä, valloittamaan myös koko maailman tai ainakin puoli valtakuntaa.
Ei ihme, että tavoitellessamme unelmaamme, tämä helppo satujen ratkaisu nousee alitajunnastamme ja huokaamme ”...sitten kun löydän sen rikkaan miehen.”  Luottamus elämään ja itsensä rakastaminen vähentää pelkoja ja vahvistaa motivaatiota tavoitella unelmia. Ellemme rakasta itseämme, millään ei oikeastaan ole väliä. Silti käytämme suuren osan elämästämme odottaen, että joku tai jokin ulkopuoleltamme voisi tuoda elämäämme rakkautta tai onnea.

Laitoin aiemmin kesällä alla olevan kyselyn sinkkujen facebook-sivulle:
Onko romantiikka ja kosiskelu vanhanaikaista? Nykyisenä pikaruoka-, kulutus- ja tinder-maailmassa kaipaan hidasta tutustumista pikatreffien sijasta. Treffien päätavoite tuntuu aika yleisesti olevan seksikumppanin löytyminen. Jos on tärkeää testata sänkyhommien sujuminen ennen suhteeseen sitoutumista, se tuskin on kuitenkaan tae muunlaisesta yhteensopivuudesta. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta kutsu lounaalle, moottoripyöräajelulle tai elokuvailtaan, ”kukat ja suklaat”, remonttiapu, yhdessä vietetty aika ja pienet huomionosoitukset saavat minun sydämeni sulamaan varmemmin kuin ”meille-vai-teille-tekniikka viiden minuutin tutustumisen jälkeen.
Kysymys 1: Jos intohimon kipinä ei syty 30 sekunnissa, tavatessasi naisen/miehen ensimmäistä kertaa, menetätkö kiinnostuksen syvempään tuttavuuteen?
Kysymys 2: Uskotko että voit rakastua ihmiseen joka avoimesti osoittaa kiinnostusta ja ystävällisyyttä sinua teoilla ja sanoilla, vaikka aluksi tämä ihminen ei olisi kiinnostanut sinua lainkaan?

Viestiin vastanneista kakkosvaihtoehto sai eniten kannatusta. Rakkautta ensi silmäyksellä tai intohimon liekin nopeaa syttymistä on koettu. Muutamalla vastanneella kiinnostus lopahtaa heti jos toinen osapuoli haluaa nopeasti sänkyyn. Eräs mies sanoi että jos haluaa tutustua rauhassa niin joku nopeampi on jo sillä aikaa napannut sen ihanan naisen. Suurin osa oli sitä mieltä että pitempi suhde edellyttää tutustumista kaikessa rauhassa. Ihastutaan ihmisen sisimpään ja sen näkeminen vaatii aikaa. Toisaalta pitää kuitenkin varoa sanomasta ääneen ’tutustuttaisiinko ensin kaveripohjalta’ sillä se voi olla sitten sen jutun loppu saman tien. Eräs herrasmies tunsi itsensä kummajaiseksi ja koki romantiikan olevan katoavaa kansanperinnettä. Oikean naisen kohdalla taas juuri nämä ”vanhanaikaiset” pienet kohteliaat eleet voivat olla avain naisen sydämeen.


Tästä voi vain päätellä että tärkeintä on taito tulkita sanattomia viestejä ja olla rohkeasti oma itsensä. Ei menetetä uskoa romantiikkaan ja todelliseen rakkauteen.
Kiitos vielä Lotta ja Joonas että saimme olla mukana ihanassa päivässänne.
Be happy, laugh often, love forever.