maanantai 19. kesäkuuta 2017

Värikkäät unelmat


Tein keväällä pikamatkan rakastamaani Andalusiaan. Vietettyäni siellä pitemmän ajan toissa talvena, olin utelias selvittämään, olivatko muistoni ja rakkauteni tuohon eteläiseen Espanjaan todellisia vai ajan kultaamia. Olisinko valmis jättämään synnyinmaani ja muuttamaan vieraaseen kulttuuriin, outojen tuoksujen, erilaisten tapojen, valon ja paljasta ihoa syleilevän lämmön maahan?
Suomen harmaan talven jälkeen silmiäni häikäisi paitsi Välimeren sinisyys ja valkeiden talojen kalkitut seinät, myös joka puolelta vastaan tulviva kevään kukkaloisto ja vihreys. Luonto oli saanut edellisenä talvena taivaan täydeltä vettä sielläkin. Aurinkoisten päivien määrä oli ollut huimasti tilastojen alapuolella. Nyt se palkittiin luonnon runsaana vehreytenä; sinisenään kukkivia jakarandapuita, valtoimenaan pursuilevia bougainvillea-köynnöksiä, keltaista, punaista, oranssia, monenväristä luonnon kukkaa pihat, teiden varret ja ojanpientareet täynnä. Espanjan luonto ei piilottele tai pyytele anteeksi. Vuoret, järvet, laaksot, pellot, metsät, rotkot, luolat, loputtomat sitrusviljelmät, viiniköynnös- ja oliivitarhat, historia, arkkitehtuuri, musiikki, kulttuurien ja tapojen monikerroksellisuus – kaikkea on annettu runsaalla kädellä.
Jokin perusvietti saa hillityt suomalaisetkin antautumaan tämän ylenpalttisuuden edessä. On helppo tanssia ja laulaa kadulla tai kadottaa vaatimaton itsensä maisemien monimuotoisuuteen, pukeutua värikkäästi, sisustaa koti sinisellä, keltaisella, punaisella, ottaa koko väripaletti käyttöön pohjoismaisen mustavalkoisuuden tilalle.
Ääri-ilmiö on sitten se kun vapaudutaan liikaa ja unohdetaan kohteliaat käytöstavat kuvittelemalla että turistina voi öykkäröidä, pukeutua niukkaan ranta-asuun kaduilla ja ravintoloissa. Lomalaiselta hämärtyy helposti että espanjalaiset elävät omassa maassaan ihan normaalia arkea, he eivät ole siellä pelkästään turisteja varten. Matkaseurani halusi nähdä kuinka suomalainen viettää talvea nimenomaan suomalaisten palvelujen lähellä Fuengirolassa, ja ihastui. Kaikille turistikeskittymät eivät kuitenkaan ole mieluisin asuinpaikka Aurinkorannikolla.
Minun Espanja-unelmani on muualla, siellä missä appelsiinipuut reunustavat katujen varsia, siellä missä unikkopellot kukkivat punaisenaan, siellä missä päivän ostokset tehdään pikkukaupoissa ja baareissa kaikuu flamenco. Tunne kuulumisesta juuri siihen maisemaan oli edelleen jäljellä kun vierailimme vuoren rinteelle levittäytyvässä valkeassa kylässä, jossa oli kotini yhden talven ajan.
Palasimme matkalta Suomen kevääseen. Täällä saamme muutaman kuukauden nauttia luonnon vihreästä raikkaudesta, kukkivista omenapuista, puutarhoihin ilmestyvästä kukkamerestä, metsämansikoista, mustikoista, marjoista ja sienistä. Kunnes riehakas ruska jo ennustaa maiseman pian muuttuvan mustavalkoiseksi. Silloin voi nostaa pöytään värikkäät astiat ja ripotella väripilkkuja sisustuksen piristykseksi.
Valkoinen väri sisältää kaikki värit, jotka spektri, pinnasta heijastuva valo saa esiin. Kun valo sammuu, värit katoavat. Mutta kun suljet silmäsi voit kuvitella itsesi värilliseen maailmaan.
Minkä värinen on sinun unelmasi? 
Aivovoimistelua – pidä tavoitteesi kirkkaana mielessäsi keskittymällä siihen säännöllisesti. Kun kirjoitat sen paperille, pakottaa se sinua täsmentämään epämääräiset kuplivat, kuvina mielessäsi liikkuvat unelmasi. Yritä tiivistää tavoitteesi yhteen lauseeseen, jota on helppo toistaa päivittäin ääneen, puoliääneen tai eräänlaisena mantrana mielessäsi. Voit myös kirjoittaa lauseen paperille, tai muistikirjaasi, kuusi kertaa joka päivä. Keskity siihen mitä kirjoitat, älä tee sitä konemaisesti antaen ajatusten samalla harhailla muissa asioissa. Aivosi alkavat välitellen ottaa viestin vastaan ja niin epämääräisen muotoinen ja epämääräisen värinen unelmasi kirkastuu, tulee tutuksi alitajuisille ajatuksillesi ja projekti alkaa kuin itsestään edetä ja muodostuu osaksi elämääsi.



torstai 4. toukokuuta 2017

Kevät keikkuen tulevi


Lunta, räntää, rakeita, vettä ja auringonpaistetta, kaikki vuorotellen tai samana päivänä. Kevään sää on kuin mieli joka yrittää keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa, sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja tulipalojen sammutteluun. Määräaikainen työni on nyt melkein puolessa välissä ja lähes joka päivä tulee edelleen vastaan uusia tilanteita. Vaikka työnkuva on pääosin sitä samaa tuttua, niin erilainen työyhteisö ja työkulttuuri vaativat yllättävän paljon sopeutumista, joustavuutta ja yllätyksiin reagointia ja ongelmanratkaisutaitoja. Työkokemukseni on kertynyt yksityisten yritysten bisnes-maailmasta, joten tämänhetkinen voittoa tavoittelematon yhdistystoiminta vaatii katsomaan kohderyhmää, tehtäviä ja tavoitteita aivan uudesta näkövinkkelistä.  Vähän samalta tuntuu sisäisen kellon ollessa jo kesäajassa ja krookusten puskiessa ylös maasta, mutta samalla ikkunasta näkyy aamuisin lumen peittämä maisema. Olo on hämmentynyt, mutta silti yritän toimia jotenkin loogisesti, vaikka tunnen olevani kuin Liisa unenomaisessa Ihmemaassa.
 
Pohjoismaissa eläminen on jatkuvaa vuodenaikojen vaihtumisen odottelua; keväisin odotamme ensimmäisen leskenlehden puhkeamista ja pihan tai parvekkeen laittamista täyteen kukkia, odotamme että aurinko paistaisi ja kypsyttäisi marjat, hedelmät, vihannekset ja viljat. Kesäsade tekee hyvää luonnolle, mutta toisinaan sitä tulee liikaa, liian kauan, odotamme taas, että se loppuisi. Ja kohta on kesäkin ohi, kesälomakin jota koko pitkän vuoden odotimme, loppui liian nopeasti. Tulee syksy, päivät lyhenevät ja pimenevät, alamme odottaa ensilunta ja joulua. Heti vuoden vaihteen jälkeen talvi alkaa kyllästyttää, pimeys masentaa ja luntakaan ei tullut niin paljon kuin odotimme tai silloin kuin olimme odottaneet. Kevät sentään armahtaa ikuista odottamista valollaan, odotamme jälleen, milloin on paras aika vaihtaa kesärenkaat autoon, milloin koulut loppuvat, milloin loma alkaa, milloin olemme vihdoin bikinikunnossa. Aikakausilehdissä toistuvat samat satokauden ruokavinkit, joulun valmistelut, uudenvuoden laihdutustrendit, kevään puutarhaohjeet ja uuden kesämuodin jutut vuodesta toiseen.
Työpaikkaa olen vaihtanut hieman hitaammassa syklissä, noin neljän vuoden välein. Uudessa paikassa olen odottanut haasteita, uusien asioiden oppimista, uutta inspiroivaa työympäristöä. Puolivälissä olen rentoutunut kuin keskikesän aurinkotuolissa lekotellen, kunnes mitään odotettavaa ei enää ole ja on taas tullut aika lähteä kohti uusia haasteita.
Työttömän arki on jatkuvaa odottamista; milloin ilmaantuu sopiva työpaikka, milloin työhakemukseen vastataan, milloin voin laittaa päivärahahakemuksen eteenpäin, milloin määräaikainen/osa-aikainen/tilapäinen työsuhde päättyy, milloin hallitus taas päättää leikkauksista ja työttömän arkea hankaloittavista uudistuksista.
Luulenpa että olen elänyt riittävän monta vuotta vuodenaikojen vaihtumista odotellen, elämäni rakkautta odotellen, unelmieni täyttymistä odotellen. Olen odottanut, että työhakemuksiini vastattaisiin, olen odottanut loppuelämän unelmatyöpaikkaa. Kun aktiivista tekemistä seuraa aina passiivista odottamista on aika ottaa elämä haltuun ja tehdä uusi Unelmasuunnitelma.
Jos sinullakin on odottamisen ja turhautumisen alle hautautuneita unelmia niin kaiva ne esiin ja tehdään yhdessä päivitetty Unelmasuunnitelma ja otetaan elämä omiin käsiin. Jokaisessa kohtaamisessa, jokaisessa vuodenajan vaihtelussa, jokaisessa hankalassa tilanteessa, epäonnistumisessa ja sattumassa saattaa olla mahdollisuus, josta seuraa oivallus, jonka avulla näet tavoitteesi selkeämmin.

 
Jos vuodenajat rasittavat olisiko aika muuttaa jonnekin missä on ikuinen kesä - tai ikuinen talvi (jos talvesta tykkää). Niin kauan kuin rajat Euroopan sisällä ovat vielä auki en taida jäädä odottelemaan Finexitiä brittien elämää sekoittavan Brexitin tapaan vaan ehkä olisin onnellisempi jossain muualla kuin Suomessa.
Mikä sinulle on todella tärkeää? Missä ja kenen kanssa haluat olla vuoden kuluttua, kolmen vuoden kuluttua,
entä viiden vuoden kuluttua?
Kokemusten myötä unelmamme muuttuvat
tai jalostuvat ja selkiintyvät.
Se mitä halusit nuorena, on ehkä jo toteutunut, mutta vielä on elämää edessä, vielä on aikaa toteuttaa unelmia jotka ovat nyt tärkeitä.

 ”Ei kannata palata eiliseen, koska olin aivan eri ihminen silloin” (Liisa Ihmemaassa, Lewis Carrol)

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Älä rakenna linnaa jos haluat metsämökin


Unelmaa tavoitellessasi kannattaa miettiä, miksi haluat juuri sen tietyn asian elämääsi. Jokaisen unelman, jota lähdet tavoittelemaan, pitää tuntua sinun jutultasi. Vanhemmilla on unelmia lastensa varalle ja joskus saattaa unohtua kenen unelmia tavoittelemme. Ovatko sinun tavoitteesi muotoutuneet sen mukaan mitä vanhemmat sinulta odottivat? Jo siitä lähtien kun me synnymme, ympärillämme olevat ihmiset alkavat pohtia mitä meistä aikuisina tulee. Perimmekö isän musikaalisuuden vai äidin taiteellisuuden? Koulumenestystämme seurataan ja sen perusteella tehdään arvailuja ja annetaan ehdotuksia, mille alalle meidän pitäisi suuntautua. Innokkaat vanhemmat ilmoittavat lapsensa parhaimpiin kouluihin, kuljettavat pianotunneilla tai ryhtyvät urheiluvalmentajiksi tehdäkseen lapsistaan huippu-urheilijoita. Kuinka moni vanhemmista alitajuisesti pyrkii toteuttamaan omaa unelmaansa lapsen kautta? Mitä vähemmän sinua kannustetaan tekemään itsenäisiä valintoja, sitä enemmän olet toisten ohjailtavissa.
Yksilöllisiä taipumuksia kannustamalla ja erilaisuuden hyväksymisellä lapsen luottamus itsenäisiin päätöksiin kasvaa. Lapsena saamme vaikutteita ympäristöstämme ja muodostamme jopa käsityksen itsestämme sen perusteella, miten muut meitä arvioivat. Odotettiinko sinulta aina enemmän kuin mihin kykenit vai kehuttiinko sinua pienistäkin onnistumisista?
Ympäristö muovaa meidän tapojamme, kuten se muovaa kielen ja murteen jota puhumme, mutta silti jokainen reagoi ympäristöstä tuleviin vaikutuksiin yksilöllisellä tavalla. Toinen on herkkä arvostelulle kaivaten kannustusta ja huomiota, toinen viis välittää muiden mielipiteistä vaan mennä porskuttaa omaa tietään. Vahvan itsetunnon omaava ihminen tietää ansaitsevansa kaikki ne asiat, joista hän unelmoi.

Kirjoita lista tai kuvaus itsestäsi.
Millainen on luonteesi, millaisista asioista innostut, mikä saa sinut vihaiseksi tai surulliseksi, millaisia taitoja sinulla on?
Katso sitten listaa ja alleviivaa siitä asiat ja ominaisuudet, joita et haluaisi itselläsi olevan. Kirjoita viereen toinen lista ominaisuuksista ja taidoista, joita haluaisit niiden tilalle.
Mieti mistä nämä käsitykset itsestäsi ovat tulleet? Mitä tapahtuisi, jos päästäisit irti jostain ominaisuudestasi, jonka tunnet estävän sinua elämästä sellaista elämää, millaisen haluat tulevaisuutesi olevan?


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

rakkautta...


Jos on liian kauan poissa työmarkkinoilta ei enää kelpaakaan työnantajille. CV:ssä ei kuitenkaan välttämättä ole paikkaa missä voi kertoa tekemisistään aktiivisen työnhaun aikana. Onkohan myös niin että jos on liian kauan sinkkuna ei enää kelpaa parisuhteeseen? Mihin voin lähettää parisuhde-CV'n? Kuinka pääsen haastattelukierrokselle? Vai tuleeko taas viesti: 'kiitos yhteydenotosta mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun'?  Naisten surun päiväksi joku nimitti tätä 1.3.2017 kun avioliittoon voidaan Suomessakin vihdoin vihkiä samaa sukupuolta olevat. Vitsin taustalla oli ilmeisesti ajatus että taas lähti sinkkumiehiä pois markkinoilta – vaikka eiväthän he yhteiseloa heteronaisille olleet aiemminkaan tarjoamassa.

Kun en nuorena ajoissa tarttunut hyvän miehen käteen vaan nautin mieluummin vapaudesta, ei niitä hyviä miehiä enää olekaan vapaana. Tässä pitäisi nyt blogin hengen mukaisesti olla teitä rohkaisemassa sen oikean unelmarakkauden löytämiseen. Että kun oikein jaksat uskoa unelmaan elämäsi prinssistä niin sitten se vaan tupsahtaa eteesi jonain päivänä. Eihän ne unelmat tietenkään ilman tekoja toteudu. Alkaa vaan olla omat keinot vähissä, rohkaise tässä sitten muita! On käyty naistentansseissa, discoissa, eurosinkkujen sinkkutapaamisissa, lavatanssikursseilla, rakkausvalmentajalla, on opiskeltu, miten vastustamattomia hajusteita valmistetaan lemmenyrteistä, on kokeiltu internetin deittisivustot ja tinderit sun muut. Kai se niin sitten on, että liian kauan poissa työ- tai parisuhdemarkkinoilta – ei enää kelpaa, taidot vanhentuneet, eikä se tuossa iässä enää opi, sairastuu vanhuuttaan kuitenkin ja sitten jää riesaksi.

Kuva: chadmadden
No, annanpa kuitenkin yhden neuvon, jonka sain Sinikalta, kun istuimme pienessä espanjalaisessa kylässä nauttimassa täyteläistä portugalilaista punaviiniä. Sinikka kertoi minulle oman rakkaustarinansa, kuinka hän tapasi Markun päälle viisikymppisenä. Vajaan vuoden tuttavuuden jälkeen he olivat menneet naimisiin ja nyt yhteiselämää oli takana jo 12 vuotta. Markku kuunteli vaimonsa tarinaa ja iloista, pirskahtelevaa puhetta hiljaa nyökytellen, lisäten muutaman tarkennuksen silloin tällöin väliin. Sinikan neuvoja voit myös soveltaa sen unelmatyön tunnistamiseen.

Kirjoita kirje tulevalle miehellesi / vaimollesi. Kuvaile hänet tarkasti, ulkonäkö, luonne, harrastukset, varallisuus, kiinnostuksen kohteet. Kirjoita hänelle kuin jo tuntisit hänet, kirjoita mitä kaikkea hyvää hän on tuonut elämääsi ja mitä itse olet saanut hänelle antaa. Kerro miksi rakastat häntä ja millaisia tunteita hän sinussa herättää.

Jo samana iltana noudatin Sinikan vinkkiä ja päätin oman kirjeeni sanoihin: ’Kiitos kun tulit elämääni.’ Kirjeen kirjoittamisesta on nyt kulunut vuosi ja toivon edelleen, että voin sanoa nuo sanat jonain päivänä loppuelämän kumppanilleni. Uskon rakkauteen, uskon myös edelleen sen unelmatyöpaikan löytymiseen. Minä kelpaan, sinä kelpaat! Rakkautta kaikille, etenkin kaikille tänään vihityille pareille!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Sydämellään kuulee parhaiten

Miten yksi elämä voisikaan riittää kaiken mielenkiintoisen näkemiseen ja oppimiseen. Aina on jokin uusi asia opittavana, uusi harrastus kokeiltavana, uusia maita ja kaupunkeja nähtävänä. Samalla kun teemme elämän mittaista tutkimusmatkaa, kehitymme työssämme mestareiksi. Toistamme samoja asioita päivästä toiseen, kunnes työ jonka oppiminen tuntui aluksi mahdottoman vaikealta, onkin vuosien varrella muuttunut rutiiniksi ja meistä on tullut kovia ammattilaisia.  Sitten tulee se päivä, kun työpaikan avain otetaan pois ja seisomme loppupalkan kanssa tuijottaen tyhjyyteen. Joudumme vasten tahtoamme luopumaan siitä mitä parhaiten osaamme.
 
 
Alkaa vimmattu työhakemusten väsääminen. CV täyttyy rivi riviltä ammattitaidon kehittämiseksi käydyistä täydennyskoulutuksista ja työpaikoista, joiden avulla työura on edennyt porras portaalta vaativimpiin tehtäviin. Kun hylkäyskirjeitä työhakemuksiin tulee toinen toisensa perään vaikka ammattitaitoa riittää vaikka muille jakaa, alkaa usko omaan osaamiseen hiipua. Miksi en kelpaa, mitä minulta odotetaan, enkö sittenkään ole vuosien aikana panostanut kehittymiseeni työssäni riittävästi? Eikö riittänytkään, että laitoin työvelvollisuudet liian usein vapaa-ajan edelle?
Haluanko oikeasti takaisin siihen oravanpyörään, tehtäviin joita olen tehnyt 20 vuotta ja jotka tiedän osaavani? Kun työelämää on vielä edessä 10 tai 15 vuotta, olisiko parempi vaihtoehto kuitenkin hakeutua tekemään jotain joka tuottaa iloa, tarjoaa haasteita ja tarjoaa ehkä niitä mahdollisuuksia, joita aiemmin on puuttunut? Mieti hetken mitä sinä haluat, unohda hetkeksi mitä muut sinulta odottavat – kuuntele sydäntäsi.
Oletko vapaa-aikanasi ollut intohimoinen puutarhuri, tai olet ehkä ommellut kaikki lastesi vaatteet ja ystävättäriesi juhlamekot, kutonut isoäidin opissa mattoja, sisustatko kotisi uuteen uskoon puolen vuoden välein, järjestät ruokakekkereitä ystävillesi, vietät aikasi luonnossa kulkien, olet intohimoinen valokuvaaja, maalaat tauluja omaksi iloksesi tai kirjoitat runoja ja novelleja pöytälaatikkoon? Olisiko nyt aika muuttaa harrastuksesi ammatiksi?
Kun tavoitteena on unelma-ammatti voi lähteä liikkeelle miettimällä mikä aikoinaan johti omaan ammatin valintaan. Sattuma, vanhempien toiveet, kaverien valinnat? Moni opiskelee uuden ammatin nelikymppisenä. Myöhäistä se ei ole myöhemminkään, mikäli todella haluaa viettää lopun elämänsä tekemällä jotain mikä tuottaa iloa. Lapset on kasvatettu, koti on rakennettu, maailmallakin on kierretty. Työn ei enää tarvitse olla korkeapalkkainen huippupaikka, olemme oppineet tulemaan vähemmälläkin toimeen. Tärkeämpää on mielenrauha ja tekemisen palo.
Asiakaspalveluun kyllästynyt ystäväni suunnittelee ja toteuttaa nyt ihania yksityispihoja ja juttelee vain kasveille. Yksi tuttavani kiinnostui omasta hyvinvoinnistaan, se johti personal trainer-opintoihin ja sitä kautta uuteen työhön, toinen aloitti taideopinnot ja itse etsin tilaisuutta, jossa voisin tehdä asiakastyötä inspiroivassa ympäristössä tai kuinka kirjoittamisesta saisin ammatin josta ei tarvitse jäädä eläkkeelle.

 
Pohdi hetken aikaa mikä sinua motivoi? Mitkä asiat ilahduttavat sinua, kun heräät aamuisin uuteen päivään? Mistä olet kiitollinen? Kirjoita nämä asiat paperille. Tee niiden pohjalta arvio, onko sinulla vielä toteutumattomia unelmia tai tavoitteita, joiden eteen haluat työskennellä tai uusia aluevaltauksia, joissa voit jakaa tietoasi, kokemuksiasi ja rakentavaa elämänasennettasi auttaaksesi muita?

 

torstai 26. tammikuuta 2017

Sinne ja takaisin

Trikoot, toppahousut, pitkähihainen t-paita, villapusero, kaulahuivi, tuulitakki, sukat, lenkkarit, käsineet, pipo, valmiina metsäretkelle. Onko tänään paukkupakkanen vai loskakeli, onko tiet jäässä vai kahlaanko lumikinoksissa? Suomen talvi se aina yllättää. Varmaa on vain, että pimeää riittää, paitsi niinä muutamana aurinkoisena päivänä muutaman tunnin ajan. Vuosi vuodelta minun on yhä vaikeampi sietää talven pimeyttä.

Toissa syksynä, eräänä lokakuun alkupäivänä, avasin kesävaatteita pursuavan matkalaukkuni Espanjan Mijasin Las Lagunasissa kerrostalon toisessa kerroksessa Virginian ja hänen poikansa asunnossa, josta olin vuokrannut huoneen kuukaudeksi Airbnb:n kautta. Joku ratkaisu oli tehtävä, että saisin työmarkkinatuen ja asumistuen riittämään vastikkeeseen, asuntolainaan, vakuutuksiin, puhelinlaskuun, sähköön, ruokaan, saippuaan ja hammastahnaan. Talven yli oli selvittävä jotenkin siinä toivossa, että seuraavana kesänä saisin palkkatuella töitä.
Unelmien projektisuunnitelma oli siis otettava taas käyttöön. Mitä halusin, mitkä olivat vaihtoehdot, mihin tarvitsin muiden apua ja millä kustannuksilla tämän toteuttaisin? Kuka lähtisi Espanjaan kimppakämppään, kuka tulisi poikani kaveriksi asuntoomme? Paljon kysymyksiä vailla vastausta. Ensimmäisenä oli selvitettävä olisiko Suomen byrokraateilla eli te-toimistolla ja Kelalla jotain lähtemistäni vastaan. Selvisi että koska olin pudonnut työttömien alimpaan kastiin, eli työmarkkinatuelle, ei ollut väliä missä ja miten kauan aikaani viettäisin Suomen rajojen ulkopuolella, kunhan vain palaisin ottamaan pikapikaa vastaan työn, jos sitä minulle tarjottaisiin. Siitä ei tuntunut olevan pelkoa tai toivoa. Päivärahalla tuetut sen sijaan saavat olla maksimissaan kolme kuukautta EU-maissa työnhaussa. Hieman yllätti tämän kontrolliyhteiskunnan tarjoama vapaus lähteä vaikka Thaimaan rannoille työhakemuksia väsäämään. Espanja oli kuitenkin ollut maa, jonne olin kaivannut siitä lähtien kun vuonna 2004 vietin vuorotteluvapaata Torreviejassa eskari-ikäisen poikani kanssa.

Muistini sokkeloista nousi kuva suomalaisesta taiteilijaresidenssistä Andalusiassa, ehkä saisin asustella siellä edullisesti. Muutaman sähköpostin vaihdettuani toisaalla Espanjassa asuvan omistajan kanssa, hän ehdotti, että tulisin talveksi residenssin emännäksi ja puutarhuriksi, talon hengettäreksi. Alivuokralaiseksi asuntoomme löytyi poikani kaveri, ilmoitukset siitä vain Kelaan, ja sitten alkoi raivokas kaappien tyhjentäminen ja lisävuoteen rakentaminen siirtolavoista. Olin toisaalta euforisessa tilassa ja unelmaflow’ssa, toisaalta siivoaminen, pakkaaminen, pihan laittaminen syyskuntoon ja matkavalmistelut ahdistivat ja väsyttivät. Miksi aina pitää kaikki järjestää yksin? Olinko varmasti muistanut kaikki ulkomailla oleskelua ja poikani itsenäistä elämää varten? Kun löysin alle satasen hintaisen menolipun Espanjaan, oli vuorossa asunnon etsiminen kuukaudeksi ennen kuin pääsisin asettumaan residenssiin. Airbnb:n selaamista, kalliita viikkovuokria, lyhytaikaisia majoittumisia, jotenkin oli päästävä tämän yli. Yksinhuoltaja Virginian luona vapaa huone, vuokra 300e /kk miinus nopean varaajan alennus. Mijas - Las Lagunas – Mijas Costa – Mijas Pueblo, ei aavistustakaan missä asunto tarkalleen sijaitsisi, jossain Aurinkorannikolla, ehkäpä lähellä rantaa, jossa voisin viettää kuukauden rentoutuen ja lämmöstä nauttien. Hoen mielessäni mantraa: kaikki-järjestyy-kaikki-hyvin-kaikki-järjestyy.
Maailma johon sukelsin, oli jotain sellaista johon ei voi varautua etukäteen, piti vain olla mieli avoimena kohtaamaan kielimuuri, tapa- ja tapaskulttuuri, kylmät asunnot ja kuuma aurinko, kotieläinten (etenkin koirien) järjetön kohtelu. Viikon tai kahden viikon lomareissun aikana kaikki tuo tuntuu eksoottiselta eikä pieni vaivannäkö asioiden sujumiseksi haittaa, sehän kuuluu lomaan – maassa maan tavalla jne. Mutta kun pieni epämukavuus, asioiden jatkuva selvitteleminen vieraalla kielellä, tuttujen makujen kaipaus, liikkumisen hankaluus toistuvat päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, alkaa arvostaa omaa maataan ja sen tuttuuden turvallisuutta.

Kaikista pienistä hankaluuksista huolimatta kaipaan talven pimeydessä, liukkailla jalkakäytävillä tasapainoillessani Espanjan valoon ja rentoon kanssakäymiseen ihmisten kanssa, etenkin juuri nyt kun mantelipuut siellä kukkivat. Sain Andalusian auringon alla maistiaisen unelmastani ja tiedän että se on jonain päivänä totta. Siellä lumoavassa valkoisessa pikkukaupungissa, hiljaisuuden, aidon, karun kauniin ja koskemattoman luonnon keskellä olin onnellinen.
Unelmoinnin kautta syntyvä ilo on toiveiden toteutumisen innostavaa odottelua, mielihyvää siitä kuinka pienten onnistumisten ja sattumusten kautta huomaamme olevamme taas askelen lähempänä unelmamme muuttumista todeksi.
Unelma on jotain, minne olemme matkalla.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Väärä kysymys


”No, oletko hakenut töitä?” Kuinka usein työttömäksi jäänyt joutuukaan vastaamaan tähän kysymykseen, joka jo itsessään ilmaisee kysyjän asenteen työttömän ihmisen saamattomuudesta, laiskuudesta ja epäonnistumisesta. Sama asenne paistaa uutisten lukijoiden teksteistä, lehtien otsikoista ja ajankohtaisohjelmien puheenvuoroista, joissa puhutaan potkujen saaneiden määristä.
Kun irtisanominen osuu omalle kohdalle, ei se kenenkään mieltä piristä tai itsetuntoa kohota. Irtisanottuja on niin korkeasti koulutettujen joukossa kuin 30 vuotta uskollisesti palvelleiden tehdastyöläisten joukossa. Asemasta riippumatta samaan tilanteeseen joutuu yritysjohtaja, konsultti, sihteeri tai kaupan alan työntekijä. He ovat olleet hyviä työssään, hoitaneet tehtävänsä sovitusti eivätkä useimmitenkaan ole itse aiheuttaneet irtisanomista. Miksi siis jatkuvasti puhutaan potkuista, joka sanana viittaa siihen, että työ on hoidettu huonosti, on laiminlyöty annettuja tehtäviä tai rikottu muulla tavoin työsopimusta. Sanan suorastaan fyysisesti väkivaltainen mielikuva ei vähennä tilanteen henkistä iskua päin kasvoja.
 
Epäonnistuja noissa tilanteissa ei ole työntekijä vaan työnantaja, joka ei ole kyennyt hoitamaan liiketoimintaansa niin että olisi voinut turvata palkkaamiensa henkilöiden työpaikat tai markkinoiden muuttuessa kouluttaa ja uudelleen sijoittaa heidät toisenlaisiin tehtäviin. Silti syyllisyyttä ja häpeää kantaa todennäköisemmin vain irtisanottu.
Toivon että uutisoinnissa käytettäisiin harkitummin sanaa ’potkut’. On toki ihmisiä jotka käyttävät asemaansa väärin ja ansaitsevat potkut. Me tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotut emme tarvitse lisää syyllistämistä vaan tukea, neuvontaa, ymmärrystä, tunteiden läpikäymistä, rohkaisua, vaihtoehtoja kotiin suremaan jäämiselle.
Ensimmäiset tunnemyrskyt on rauhassa saatava käydä läpi, sen jälkeen jokaisen irtisanotun on hyvä löytää tukihenkilö tai vertaisryhmä, jossa otetaan tilanne haltuun. Suurin osa ryhtyy etsimään aktiivisesti töitä, kouluttautuu uuteen ammattiin tai ryhtyy yrittäjiksi. Kysymykseen ”no, oletko hakenut töitä” ei ole yksiselitteistä vastausta. Jollekin ratkaisu on ehkä ottaa ensimmäinen vapaa tarjolla oleva paikka vastaan, vaikka kokemus ja koulutus riittäisi muuhunkin. Aktiivinen oman paikan löytäminen vaatii kuitenkin paljon enemmän kuin jokaiseen avoimeen puhelinmyyjän tai kaupankassan sijaisen paikkaan hakeminen. Oma työhistoria, omat tiedot, taidot ja kokemukset on paketoitava selkeäksi paketiksi. CV’n päivittäminen, avoimien hakemusten muotoileminen, vaihtoehtoisten täydennyskoulutusten etsiminen, omien verkostojen läpikäyminen – kaikki tämä on työpaikan hakemista. Kun TE-toimistoja nyt rasitetaan haastattelemalla työttömiä kolmen kuukauden välein, toivon että siellä todella ymmärretään, että työnhaku on muutakin kuin lähetettyjen työhakemusten listaamista.
 
’Vaikka olisit 24-vuotias ja työskennellyt avustajana kahden vuoden ajan, sinulla on taitoja. Eräs nuori nainen sanoi työhaastattelussa: ”Haen kahvit nopeammin kuin mitä koskaan olet nähnyt.” Huumorintajunsa ja se että hän osasi olla ylpeä hänelle uskottujen tehtävien vähäpätöisyydestä huolimatta – auttoi häntä saamaan paremman työpaikan.’ (Chin-Ning Chu, Viisautta johtamiseen)
 
 Ainutlaatuisen ansioluettelon tekeminen vaatii, että kurkistat syvälle sieluusi keksiäksesi, mikä tekee sinusta erityislaatuisen. Kerro tarinoita siitä, miten olet ratkaissut vaikeita tilanteita, korosta henkilökohtaisia ominaisuuksiasi esimerkeillä ja vältä kuluneita ilmaisuja kuten motivoitunut, vastuullinen, järjestelmällinen tai tiimipelaaja.  Ole ylpeä erityislaatuisista kyvyistäsi ja tuo ne työhaastatteluissa rohkeasti esiin, erotu joukosta olemalla oma itsesi.